Komposiittikalvon ominaisuus on, että se on valmistettu pääasiassa edellä mainituista kahdesta materiaalista, joka on erittäin ohut tiheä kerros ja huokoinen tukikerros. Huokoista tukikerrosta kutsutaan myös pohjakalvoksi, joka parantaa mekaanista lujuutta; tiheää kerrosta kutsutaan myös ihokerrokseksi, jolla on suolanpoiston rooli, joten sitä kutsutaan myös suolanpoistokerrokseksi. Suolanpoistokerroksen paksuus on yleensä 50 nm ja ohuin 30 nm.
Yhdestä materiaalista valmistetulla epäsymmetrisellä kalvolla on seuraavat puutteet:
1. Tiheän kerroksen ja tukikerroksen välillä on tiivistetty siirtymäkerros.
2. Ihon kerroksen paksuuden ohuin raja on 100 nm, työntöpainetta on vaikea vähentää vähentämällä kalvon paksuus.
3. Suolanpoistoaste ja veden läpäisynopeus ovat toisiaan rajoittavia, koska samaa materiaalia on vaikea saada sekä suolanpoistoon että tukeen.
Komposiittikalvo ratkaisee edellä mainitut ongelmat hyvin. Se voi valita materiaaleja, joilla on hyvä suolanpoistoteho ja materiaaleja, joilla on korkea mekaaninen lujuus tiheän kerroksen ja tukikerroksen vaatimusten mukaisesti. Siksi komposiittikalvon tiheä kerros voidaan tehdä erittäin ohueksi, mikä on hyödyllistä vähentää vastuspainetta; samalla siirtymäalue poistetaan ja puristuskestävyys on hyvä.
Pohjamembraanin materiaali on polysulfoni, jota seuraa polypropeeni ja polyakryylinitriili. Koska polysulfoni on halpa ja helppo saada, kalvo on yksinkertainen, mekaaninen lujuus on hyvä, puristuskestävyys on hyvä, kemiallinen suorituskyky on vakaa, myrkytön ja biohajoava.
Huokoisen tukikerroksen lujuuden parantamiseksi käytetään yleisesti polyesterikuitukankaita.
